Sivut

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

ambassadorit kertovat: ASUNTOLA vai ISÄNTÄPERHE?

Moikka!

Tänään olisi siis luvassa ambassadorit kertovat - sarjan toinen osa: Asuntola vai Isäntäperhe? Kuvituksena toimii kuvat Minjan blogista, towardsworld.blogspot.fi ! Enjoy!

Vastanneet ambassadorit:
J U L I A N A

- Matkusti kaverin kanssa
- Majoituksena isäntäperhe
- Brighton 2015 ja Lontoo 2016
- Julianan blogi ja Youtube-kanava (klik!)


E M M A

- Matkusti kaverin kanssa
- Majoituksena asuntola
- Malta 2016

A N N I

- Matkusti kaverin kanssa
- Majoituksena isäntäperhe
- Brighton 2015



I N K A

- Matkusti yksin
- Majoituksena isäntäperhe
- Isle of Wight 2016
- Inkan blogi (klik!)

J E M I N A

- Matkusti yksin
- Majoituksena sekä isäntäperhe että asuntola/campus
- Australia Cairns 2013 (homestay), Malta Sliema 2014 (homestay), Long Beach 2015 (campus) ja New York 2016 (Campus)
- Jeminan blogi (klik!)

L I S A - M A R I E

- Matkusti yksin
- Majoituksena isäntäperhe
- Coast to Coast USA 2014 (kielimatka) ja Brighton 2015 & 2016 (kielikurssi)

M I N J A

- Matkusti yksin
- Majoituksena asuntola
- Brighton 2015
- Minjan blogi (klik!)


J E N N A 

- Matkusti yksin
- Majoituksena isäntäperhe
- Kalifornia 2014, Australia 2015, Kalifornia 2016
- Jennan blogi (klik!)



C H A R L O T T A eli minä lol

-Matkustin kaverin kanssa
- Majoituksena asuntola (resort)
- Torquay 2014



A I N O 

- Matkusti yksin
- Isäntäperhe
- Brighton 2016





ISÄNTÄPERHE VAI ASUNTOLA?

Miksi päädyit isäntäperheeseen?

Juliana: Isäntäperhe oli alusta asti se "ainoa oikea vaihtoehto" mulle. Halusin kokea paikallisen kulttuurin ja tutustua paikalliseen elämään ihan konkreettisesti.

Anni: Ajattelin, että isäntäperheessä pääsisi näkemään paikallista elämää ikäänkuin aitiopaikalta.

Inka: Halusin kokea paikallisten arkea ja kulttuuria perheen jäsenenä.

Jemina: Isäntäperheeseen päädyin koska Ausseissa ei ole vaihtoehtona muuta majoitusta ja silloin kun ensimmäiselle kielimatkalle sinne lähdinkin niin en olisi edes harkinnut muuta majoitusvaihtoehtoa. Myös ajattelin että perheessä tulisi enemmän puhuttua ja opittua niin kieltä kuin maan kulttuuria.

Lisa-Marie: Se oli oikeastaan aika itsestään selvää mulle. Halusin
tutustua Brittiläiseen kulttuuriin enemmän ja tiesin, että perheessä on enemmän vapauksia.

Jenna: Isäntäperhe oli minulle selkeä valinta. Halusin ehdottomasti päästä elämään paikalliseen perheeseen ja päästä näkemään heidän arkea. Ajattelin myös, että perheessä kieltä tulisi käytettyä enemmän ja sun olisi ”pakko puhua”.

Aino: Se oli aika itsestään selvää alusta lähtien kun mietin kielimatkalle lähtemistä. Halusin kokea kohdemaan kulttuurin ihan läheltä ja saada kontaktia myös paikallisiin ihmisiin!


Miksi päädyit asuntolaan?

Emma: Me menimme maltalle hotelliin. Se tuntui omasta mielestämme vähemmän pelottavalta vaihtoehdolta. Haluttiin myös sen takia mennä asuntolaan koska haluttiin nähdä enemmän kurssikavereita.

Jemina: Asuntolaan taas päädyin Jenkeissä vaikka pähkäilin myös perhettä, mutta loppujen lopuksi päädyin asuntolaan. Yksi syy löytyy varmaan siitä että olin kuullut Long Beachin olevan hyvä paikka niin sijainnin, rakennusten ja ruuan suhteen. Eikä tarvinnut tietenkään miettiä kuinka kauan aikaa tarvisi uhrata koulumatkoihin aikaa aamuisin ja iltaisin.

Minja: Ajattelin, että asuntolassa majoittuessa pääsen tutustumaan helpommin kielimatkakavereihin ja viettämään aikaa heidän kanssaan. Olin myös ennen kielimatkalle lähtöä melko arka puhumaan englantia, joten asuntola tuntui siinä hetkessä hyvältä vaihtoehdolta.

Minä: Asuntola tuntui turvallisemmalta vaihtoehdolta vanhempienkin mielestä, ja ajattelin pääseväni viettämään enemmän aikaa kurssikavereiden kanssa. Toki isäntäperhekin oli houkutteleva vaihtoehto, mutta loppujen lopuksi päädyin asuntolaan.

kuva: Minjan blogi; towardsworld.blogspot.fi


Tulitko hyvin toimeen perheen kanssa? Kerro hieman perheestäsi!

Juliana: Molempien matkojeni perheet olivat aivan ihania! Toiseen kuului isä, äiti ja kaksi lasta ja toiseen äiti ja yksi lapsi. Tulin molempien perheiden kanssa hyvin toimeen ja he auttoivat minua matkani aikana ja olivat aina kyselemässä kuulumisia.

Anni: Perheeseen kuului vanhemmat, kaksi poikaa (8- ja 2-vuotiaat), tyttövauva ja koira. Mun suomalaisen kaverini lisäksi perheessä majoittuivat ruotsalainen, ranskalainen ja italialainen tyttö sekä kaksi kielikurssilaista Espanjasta ja Sveitsistä. Perhe oli ihan huikea ja selvästi välitti aidosti meidän hyvinvoinnista ja viihtyvyydestä. Perheen kanssa me vietettiin aikaa esimerkiksi katsomalla elokuvia ja leikkimällä lasten kanssa. Kun Nooralla oli matkan aikana synttärit, leipoi perhe yllätyksenä kakun ja osti pienen lahjan! Myös muiden samassa perheessä majoittuvien kanssa meillä oli tosi hyvät välit ja etenkin ruotsalaisen Ebban kanssa snäppäillään edelleen.

Inka: Tulin toimeen perheen kanssa todella hyvin ja muistoja syntyi. Ymmärsin hyvin perheen vanhempien puhumaa englantia ja pienen pojan kanssa tuli monta kertaa pelattua jalkapalloa pihalla.

Jemina: Australiassa ei kauheasti vietetty perheen kanssa aikaa, mutta silti tulin hyvin toimeen heidän kanssaan. Mun hostvanhemmat olivat vähän iäkkäämpiä jotka olivat aivan ihania. He asuivat n. 45min matkan päästä koulusta ja auttoivat aina tarpeen tullessa.

Lisa-Marie: 2015 perheen kanssa en niinkään..mutta 2016 perhe oli mahtava! Äiti ja 13-vuotias poika. He asuivat tosi kivassa talossa noin 15 min koululta.

Jenna: Olen ollut kolme kertaa kielimatkalla ja olen joka kerta tullut todella hyvin perheen kanssa toimeen ja yhteys on pysynyt vielä matkankin jälkeen. Kerron nyt vaikka mun ensimmäisestä perheestä.
Eli mun perhe oli Latino-taustainen ihana perhe, johon kuului isä, äiti, tyttö (9v) ja poika (7v). Lisäksi perheellä oli 3 kissaa ja 2 koiraa. He asuivat noin 10 minuutin ajomatkan päästä koulusta todella lähellä rantaa. Meillä oli onneksi paljon vapaa-aikaa ja ehdittiin tutustumaan todella hyvin. Vapaa-ajalla pelailtiin ja vietettiin aikaa lasten kanssa, käytiin shoppailemassa, rannalla ja naapuri kaupungissa. Meillä oli ihan mahtavat naapurit ja päästiin tutustumaan myös heidän sukulaisiin yhdissä juhlissa. Matkan aikana pääsin puhumaan myös Espanjaa sukulaisten kanssa. Meidän perhe rakasti jalkapalloa ja oli kiva pelailla lasten kanssa. Matkan jälkeen meillä pysyin hyvin yhteys ja laiteltiin noin kerran kuussa viestiä. Viime kesänä pääsin viettämään heidän kanssaan yhden päivän Santa Barbarassa ja he varmasti tulevat vielä joskus käymään Suomessa. Sen lisäksi että matka oli todella upea, oli mahtavaa että mulle jäi näin hyvä yhteys perheeseen ja uskon että se yhteys tulee pysymään vielä pitkään.

Aino: Mun isäntäperheeseen kuului yksinhuoltajaäiti ja hänen kaks lastaan, noin 11 ja 20 vuotiaat. Mun kanssa asui myös yksi espanjalainen EF:n oppilas. Tulin perheen kanssa toimeen, mutta se ei ollut ihan sellainen perhe mitä olin lähtenyt hakemaan - lapset olivat pääasiassa huoneissaan ja äiti oli paljon poissa kotoa.



kuva: Minjan blogi; towardsworld.blogspot.fi



Tulitko hyvin juttuun huonekavereidesi kanssa? Kerro hieman asuntolasta!

Emma: Hotellimme oli ihan hyvä, ruoka ei ollut kummoisempaa mutta kyllä se ihan hyvää oli. Hotellimme lukot olivat todella huonossa kunnossa jonka takia jäimme monta kertaa huoneeseen lukkojen taakse jonka takia koko meidän ryhmä myöhästyi aktiviteeteista. Se on pieni miinus hotellissa mutta muuten se oli hyvä hotelli 2 viikoksi! Tulin hyvin juttuun huonekavereiden kanssa! Meillä oli aina todella hauskaa ja kuuntelimme yhdessä musiikkia ja söimme herkkuja! Nauroimme aina niin kovaa että se kuului varmaan käytävälle asti! 😀 (toivottavasti ei kuulunut)

Jemina: Asuntolassa Long Beachilla mulla oli yksi huonekaveri kun taas New Yorkin asuntolassa mulla oli kaksi muuta huonekaveria. Molemmilla matkoilla mulla oli aivan ihanat huonekaverit ja tulin todella hyvin juttuun heidän kanssa. Yhden kanssa olen vieläkin päivittäin yhteydessä ja on yksi ihanista ystävistä.

Minja: Majoituin paikallisen yliopiston asuntolassa, jossa jokaisella oli oma huoneensa (suihku- ja wc-tilat, sänky, työpöytä ja vaatekaappi) ja jokaisen kerroksen käytävän päästä löytyi yhteiset tilat, joista löytyi sohvat, jääkaapit, liedet, uuni ja keittiötasot. Eli huonekavereita ei varsinaisesti ollut, mutta samalla käytävällä majoittui samalla kurssilla olevia suomalaisia (tytöt ja pojat majoittuivat eri rakennuksissa) Ja vielä mainitakseni, oppitunnit järjestettiin saman yliopiston luokissa, joten matka kesti kävellen ehkä viisi minuuttia.

Minä: Huonekaverinani oli reissukaverini. Alunperin oli tarkoitus majoittua 2-3 hlö per huone, mutta kävikin ilmi että huoneissa oli myös yksin majoittuvia. Asuntolamme oli Torquayssä Rainbow Hotel, joka teki yhteistyötä EF:n kanssa. Kivaa oli, että koko kurssi majoittui samassa paikassa! Hotelli ei ollut maailman hienoin, mutta ihan riittävä ja siisti! Saimme syödä hotellilla aamiaisen ja päivällisen, lounas tarjottiin koululla.


Mitä hyviä puolia ja hyötyjä isäntäperheessä majoittumisessa oli?

Juliana: Hyviä puolia isäntäperhemajoituksessa oli se, että pääsi kokemaan paikallisen kulttuurin itse ja sai olla perheen elämässä osallinen. Myös puhetaito kehittyi, kun piti osata kommunikoida perheen kanssa.

Anni: Meidän perheessä oli tosi hyvä ja turvallinen olo koko matkan ajan. Pääsin näkemään paikallisen perheen elämää kolmen viikon ajan kuten toivoinkin.

Inka: Isäntäperheessä pääsee näkemään ja kokemaan sen, miltä tuntuu asua kyseisessä maassa ja tavat tulevat tutuksi.

Jemina: Molemmissa majoituksissa on hyviä puolia, mutta perheessä päällimmäisenä nousee ylös että pääsee siihen kulttuuriin ja arkielämään enemmän sisälle, myös tulee ehkä enemmän puhuttua englantia mutta tämäkin riippuu ihan ihmisestä.

Lisa-Marie: Enemmän vapauksia, parempi suihku kuin asuntolassa, ruoka kuului hintaan.

Jenna: Pääsee kokemaan niin paljon enemmän, perheet saattaa viedä paikkoihin, jonne ei pääse EF:n kanssa, oppii paljon paikallisesta kulttuurista, ”Pakko puhua englantia”, paljon vapaa-aikaa (USA ja Australia), Saatiin vaikuttaa mitä tehtiin viikonloppuisin ja vapaa-ajalla, saattaa syntyä elinikäisiä ystävyyssuhteita perheen kanssa.

Aino: Sain tosi hyvän kaverin espanjalaisesta kämppiksestäni! Isäntäperheessä asuvilla on myös varsinkin Brightonissa paljon vapaampaa liikkua kaupungilla ja oppia tuntemaan se paremmin kuin asuntolassa majoittuvilla.



Mitä hyviä puolia ja hyötyjä asuntolassa majoittumisessa oli?

Emma: Siellä näki tosi usein kavereita ja siellä oli aika vapaata liikkua milloin vain! Paitsi tietenkin nukkumaanmenoajan jälkeen.

Jemina: Asuntolassa hyvät puolet on että ne ovat yleensä erittäin hyvällä sijainnilla (yleensä aika lähellä keskustaa), kavereita näkee melkein koko ajan eli pääsee enemmän tutustumaan kavereihin ja ystävystyyn syvemmin, myös kouluun on sama matka kaikilla kun taas perheessä koulumatkat voi olla pitkiä tai asua ihan koulun vieressä riippuen perheestä.

Minja: Hyviä puolia oli oma rauha (jos halusi) aina aktiviteettien ja oppituntien välissä, muiden kielimatkalaisten kanssa aktiivinen yhdessäolo ja lyhyt matka oppitunneille.

Minä: Kaikki kurssikaverit olivat samassa paikassa! Asuntolalla oli hyvä sijainti ja lyhyt matka kouluun ja keskustaan. EF liideri oli vieressä 24/7 jos apua tarvitsi, koskaan ei jäänyt yksin.

kuva: Minjan blogi; towardsworld.blogspot.fi


Mitä haittoja tai huonoja puolia isäntäperheessä majoittumisessa oli?

Juliana: En löytänyt isäntäperhemajoituksesta paljoakaan huonoa, mutta yksi ehkä oli matkat, sillä perheet sijaitsivat yleensä aika kaukana koululta ja keskustaan kesti, kun kulkuneuvona oli bussi ja metro.

Anni: Perheitä on toki monenlaisia, mutta ainakaan omalla kohdalla mitään miinuksia ei ollut.

Inka: En itse kokenut mitään haittaa, mutta asuntola saattaisi olla lähempänä koulua, jolloin bussimatkat eivät olisi niin pitkät. Aluksi minulle ei kerrottu bussiaikatauluista ja siitä missä pitää jäädä pois, mutta selvisin kotiin helposti.

Jemina: Isäntäperheessä haittoja oli se että jos perheessä oli useampi kielimatkalainen niin ei päässyt ehkä niin paljon kokemaan asioita tai joku "varasti" huomion.

Lisa-Marie: Perheellä saattoi olla tosi erikoisia sääntöjä ja en oikeestaan keksi muuta negatiivista koska mun perhe oli huippu!

Jenna: Omalta matkalta ei tullut mitään miinuksia mieleen, mutta tässä muutama yleinen: Osalla saattoi olla pitkäkin matka koululle, et tiennyt heti minnepäin Kaliforniaan kurssi sijoittuisi, perheen kanssa ei välttämättä kohtaa kemiat.

Aino: Meidän isäntäperhe asui noin 40 minuutin päässä Brightonin keskustasta, joten bussimatkoihin meni aikaa tosi paljon. Ruoka oli myös joskus tosi hyvää kun se tehtiin itse, mutta usein kiireinen äiti laittoi meille eineksiä (esim. hampurilaisia, pitsaa ym.).

Mitä haittoja tai huonoja puolia asuntolassa majoittumisessa oli?

Emma: Siellä tuli puhuttua ehkä vähän liikaa suomea mutta ei se omasta mielestä vaikuttanut mitenkään oppimiseen, varsinkin kun koulussa en puhunut sanaakaan suomea koska olin melkein puolet matkasta ainoa suomalainen luokassa.

Jemina: Asuntolan huonoja puolia ainakin Long Beachilla oli asuntolan vessat/vessakopit ja se että hintaan kuului puolihoito eli aamulapa ja lounas jolloin päivällisen/illallisen joutui itse ostamaan.

Minja: Huonona puolena nään ehkä sen, että paikallisiin ihmisiin ei saanut juurikaan kontaktia asuntolassa majoittuessa. Toki osa liidereistä oli paikallisia, mutta esimerkiksi paikallisista tavoista ei saanut niin paljoa irti.

Minä: Ruoka oli melkein joka päivä samaa tai ainakin samantyylistä. Komppaan myös Minjaa siinä, että jos haluaa päästä juttelemaan paikallisten kanssa, niin asuntola ei välttämättä ole paras vaihtoehto.

kuva; Minjan blogi: towardsworld.blogspot.fi


Jos lähtisit nyt uudestaan, valitsisitko isäntäperheen vai asuntolan?

Juliana: Jos lähtisin vielä kielimatkalle, menisin luultavasti isäntäperheeseen. Jos kuitenkin menisin Kaliforniaan menisin luultavammin asuntolaan ihan vain yhteishengen kannalta!

Emma: Valitsisin asuntolan koska sielä oli niin kivaa hengailla kavereiden kanssa!

Anni: Isäntäperhe ehdottomasti!

Inka: Valitsisin isäntäperheen, sillä tykkään jutella paikallisten kanssa ja elää brittiläistä elämää.

Jemina: Riippuisi ihan kohteesta mutta jenkeissä menisin todennäköisemmin ainakin asuntolaan, vaikka olisi hienoa sielläkin kokea se perhe-elämä.

Lisa-Marie: Isäntäperhe for sure!

Minja: Erittäin hyvä kysymys! Luulisin, että päätyisin kuitenkin asuntolamajoitukseen, mutta varmaksi en osaa sanoa.

Jenna: Mä edelleen liputan isäntäperheen puolesta, mutta voisi olla mielenkiintoista kokea myös asuntolamajoitus vertailun vuoksi. Isäntäperhe oli mulle kyllä täydellinen vaihtoehto.

Aino: En tiedä! Riippuu varmaan siitä, minne lähtisin. Voisi olla kiva kokeilla asuntolaakin!

Minä: Varmaan asuntolan, vaikka isäntäperhekin olisi mielenkiintoinen kokea.



Toivottavasti tästä oli apua edes jollekin teistä!

Best wishes and warm hugs,

Charlotta

lauantai 7. tammikuuta 2017

ambassadorit kertovat: YKSIN vai KAVERIN KANSSA?


Moikka!

Tämä on aloitus blogissani alkavalle "sarjalle" Ambassadorit kertovat. Ideana on koota monen entisen kielimatkalaisen kokemukset samaan postaukseen. Postauksen kuvituksena toimii kuvia ambassadorkollegojeni blogeista, käykäähän kurkkaamassa! :)

Lähtisinkö yksin vai kaverin kanssa? Tähän saat vastauksen tästä postauksesta! Haastattelin ambassadorkollegojani heidän mielipiteistään liittyen siihen, kannattaako reissukaveria napata mukaan? Postauksen kuvituksena kuvia Julianan ja Jeminan blogeista

Vastanneet ambassadorit:



J U L I A N A

- Matkusti kaverin kanssa
- Majoituksena isäntäperhe
- Brighton 2015 ja Lontoo 2016
- Julianan blogi ja Youtube-kanava (klik!)







E M M A

- Matkusti kaverin kanssa
- Majoituksena asuntola
- Malta 2016







A N N I

- Matkusti kaverin kanssa
- Majoituksena isäntäperhe
- Brighton 2015







I N K A

- Matkusti yksin
- Majoituksena isäntäperhe
- Isle of Wight 2016
- Inkan blogi (klik!)




J E M I N A

- Matkusti yksin
- Majoituksena sekä isäntäperhe että asuntola/campus
- Australia Cairns 2013 (homestay), Malta Sliema 2014 (homestay), Long Beach 2015 (campus) ja New York 2016 (Campus)
- Jeminan blogi (klik!)



L I S A - M A R I E

- Matkusti yksin
- Majoituksena isäntäperhe
- Coast to Coast USA 2014 (kielimatka) ja Brighton 2015 & 2016 (kielikurssi)



M I N J A

- Matkusti yksin
- Majoituksena asuntola
- Brighton 2015
- Minjan blogi (klik!)






J E N N A 

- Matkusti yksin
- Majoituksena isäntäperhe
- Kalifornia 2014, Australia 2015, Kalifornia 2016
- Jennan blogi (klik!)





C H A R L O T T A eli minä lol

-Matkustin kaverin kanssa
- Majoituksena asuntola (resort)
- Torquay 2014






Ei muuta kun suurten kysymysten äärelle! :D


YKSIN VAI KAVERIN KANSSA?


Miksi päädyit reissaamaan kaverin kanssa?

Juliana: Päädyin matkustelemaan kaverin kanssa, kun hän sai joululahjaksi kielimatkan ja päädyttiin sitten samalle kurssille sattumalta! Toisella matkalla olikin sitten sattumalta kaksi kaveriani, joten sillä tavalla päädyttiin matkustamaan yhdessä.

Emma: Me molemmat haluttiin kielimatkalle ja vieläpä samaan kohteeseen ja ajateltiin että yhessä ois kiva mennä koska tulisi lisää ihania muistoja!

Anni: Mun vanhemmat koki turvallisemmaksi vaihtoehdoksi päästää mut matkaan tutun kaverin kanssa ja kun myös paras kaveri oli innostunut lähtemään, niin päätettiin lähteä yhdessä.

Minä: Koin olevani vielä liian nuori (13) lähtemään ilman kaverin tsemppiä vieraaseen kohteeseen, ja toivoin reissun tuovan meille paljon yhteisiä ihania muistoja!


kuva: Julianan blogi; kielimatkaunelmia.blogspot.fi



Miksi päädyit reissaamaan yksin?

Inka: En saanut ketään kaveria lähtemään mukaan, joten rohkaisin mieleni ja päätin lähteä yksin.

Jemina: Jotenkin oli itsestään selvää että haluaisin lähteä yksin ja pääsisin tutustumaan muihin "helpommin" vaikka kaverista olisikin ollut turvaa. Myöskään en olisi löytänyt sellaista kaveria joka olisi halunnut/kyennyt  lähtemään silloin kielimatkalle.

Lisa-Marie: Koska halusin matkasta kaiken irti ja halusin oikeasti tutustua uusiin ihmisiin.

Minja: Kielimatka tuli vanhemmilta synttärilahjana ja heti oli ajatuksena, että lähden yksin. Olin kuullut monilta tutuilta kokemuksia kielimatkoista ja olin myös lukenut kielimatkablogeja, joiden pohjalta totesin, että yksin kielimatkalle lähteminen on mulle oikea vaihtoehto.

Jenna: Kielimatkalle päädyin lähtemään yksin, koska halusin itsenäistyä ja saada uusia ystäviä. Se oli kuitenkin eka matka ulkomaille ilman ketään tuttua, joten halusin kokeilla miten pärjään yksin. Jotenkin mulle ei tullut edes mieleen lähteä kaverin kanssa.

kuva: Jeminan blogi; dreamscometruewithef.blogspot.fi



Mitä hyötyä kaverin kanssa matkustamisesta oli?

Juliana: Kaverin kanssa matkustelussa oli tietenkin se etu, että oli aina joku tuttu johon turvautua jos jotain tapahtui. Matka osaltaan myös lähensi meitä kavereina!

Emma: Ainakin itselle tuntu helpommalta tutustuu muihin yhdessä mun kaverinkaa, vaikka lähdin kaverin kanssa kielimatkalle niin tutustuin silti kaikkiin suomalaisiin kurssilaisiin ja myös moneen ulkomaalaiseen!

Anni: Ainakin ennen matkaa lievitti mukavasti jännitystä, että oli joku kenen kanssa suunnitella ja stressata. Myös matkalla kaverista sai tiettyä turvallisuudentunnetta ja onhan se kiva jälkeenpäinkin, että on kaverin kanssa näin hienoja yhteisiä kokemuksia.

Minä: Aina oli joku, jonka kanssa jakaa kokemukset, tukipilari johon turvautua. Koti-ikävän lievittäjä! Toimi backuppina vieraille ihmisille jutellessa.

kuva: Julianan blogi kielimatkaunelmia.blogspot.fi
Mitä hyötyä yksin matkustamisesta oli?

Inka: Ei tule juteltua oman kaverin kanssa ja todennäköisemmin saa uusia ystäviä kun on avoimempi muillekin ihmisille.

Jemina: Kun matkustaa yksin niin pääsee tutustumaan ehkä paremmin muihin (riippuu tietenkin ihan ihmisestä tai kaverista) ja saa oikeasti huolehtia itsestään ettei ole ketään tuttua joka huolehtisi myös sinusta.

Lisa-Marie: Ei tarvinnut aina miettiä, että haluaako se kaveri tehdä jotain vai ei + sai tutustua uusiin ihmisiin vapaasti

Minja: Luulen, että jos kaverin kanssa olisi tullut reissuun lähdettyä, en olisi esimerkiksi tutustunut niin moniin uusiin ihmisiin. Yksin lähtiessä saa myös tilaisuuden aloittaa ns. "puhtaalta pöydältä": kukaan ei entuudestaan tunne sua siellä. Tietysti myös itsenäistyin huimasti kielimatkan aikana, kun lähdin yksin matkaan (en toki kiellä sitä, ettei itsenäistyttyä tulisi, jos kaverin kanssa lähtisi.)

Jenna: Yksin matkustaessa olen oppinut selviytymään erilaisista tilanteista ilman apua. Olen myös itsenäistynyt ja saanut paljon itsevarmuutta muun muassa englannin puhumiseen. Opin huomaamaan, että kyllä mä pärjään yksin ulkomailla.

kuva: Jeminan blogi; dreamscometruewithef.blogspot.fi 

Koetko, että kaverin kanssa matkustamisesta oli jotain haittaa?

Juliana: Mielestäni ei ollut mitään haittaa!

Emma: En oikein tiedä kun ei ole kokemusta yksin lähtemisestä mutta monet kurssillamme lähti matkalle yksin ja he sanoivat että se ei ollut todellakaan niin pelottavaa kun he luulivat koska me suomalaiset ainakin olimme porukassa niin kukaan ei jäänyt yksin.

Anni: Omalla kohdalla mitään ongelmia ei ollut, mutta toki on olemassa pieni riski, että kaverin kanssa ei yhtä helposti tutustu uusiin tyyppeihin tai että tiiviissä yhdessäolossa kaveri alkaa käydä hermoille. Meillä asia onneksi sujui hienosti niin, että tehtiin paljon juttuja yhdessä, mutta myös liikuttiin omissa porukoissamme ja tehtiin eri juttuja.

Minä: Esimerkiksi se, että kaverin kanssa piti koko ajan miettiä, että mitä se toinen haluaa tehdä. Esimerkiksi kun itse olisin halunnut viettää enemmän aikaa alakerran loungessa ja hengailla ulkomaalaisten kanssa, reissukaverini halusi olla enemmän omassa huoneessamme suomalaisten kavereiden kanssa. Ja toki myös se, että kun toisen naamaa katselee 24/7, se alkaa välillä käydä hermoille. :D Kaveri, jonka kanssa lähtee, täytyy olla myös tarkkaan harkittu. Kannattaa lähteä kaverin kanssa, josta tiedät, että välillenne ei voi syttyä pysyviä riitoja tai välinne eivät mene ennen matkaa!

kuva: Jeminan blogi, dreamscometruewithef.blogspot.fi

Koetko, että yksin matkustamisessa oli jotain haittaa?

Inka: En kokenut mitään haittaa yksin matkustamisessa, sillä olen matkustanut paljon perheeni kanssa.

Jemina: Yksin matkustaessa haittaa voi olla että joskus voi tuntea koti-ikävää, jolloin ei ole sitä tuttua johon voi turvautua tai jos ei niin helposti saisikaan kaveria jonka kanssa liikkua niin siitä omasta kaverista olisi silloinkin hyötyä.

Lisa-Marie: En oikeestaan!

Minja: Enpä juuri. Ihan alkumatkasta, eli Suomen päässä lentokentällä oli aluksi vähän jännittynyt fiilis, kun lähes kaikilla muilla oli kaveri matkassa. Mutta nopeasti siinä sitten kuitenkin tutustui muihin.

Jenna: En oikeastaan. Itse asiassa yksin matkustaminen tuo mukanaan paljon uusia mahdollisuuksia. Voit tehdä mitä itse haluat ja tutustua vapaasti uusiin ihmisiin. Toisaalta välillä olisi kiva kun joku on tukena ja saisit jakaa kokemukset ystävän kanssa.


kuva: Julianan blogi, kielimatkaunelmia.blogspot.fi


Jos lähtisit nyt uudestaan, lähtisitkö yksin vai kaverin kanssa?

Juliana: Lähtisin luultavasti toisen ambassador kaverini kanssa, mutta jos hän ei matkalle pääsisi sitten lähtisin yksin.

Emma: En osaa sanoa, haluisin lähteä kaverin kanssa, mutta yksin lähteminenkään ei ole ollenkaan este.

Anni: Lähtisin mielelläni tilaisuuden tullen uudelleen kaverin kanssa, koska ongelmia ei ilmennyt. Myös yksin olisin tosin valmis lähtemään, mikäli innokasta kaveria ei löytyisi.

Inka: Ehdottomasti kaverin kanssa, koska haluan jakaa ihanat EF muistot hänen/heidän kanssaan.

Jemina: Ehdottomasti yksin! Vaikka kaverista ei olisi haittaakaan.

Lisa-Marie: Ehdottomasti ilman kaveria!

Minja: Ehdottomasti yksin. Totesin yksin matkustamisessa niin paljon hyviä puolia!

Jenna: Ehdottomasti yksin, koska joka matkalla olen saanut paljon uusia ystäviä ja osan jo ennen matkaa. Melkein tuntuu kuin en olisikaan lähtenyt matkalle yksin.

Minä: Yksin!

kuva: Jeminan blogi, dreamscometruewithef.blogspot.fi

Mä toivon, että tykkäsitte postauksesta! Toisessa osassa kuulette vähän mielipiteitä ja faktoja asuntolan ja isäntäperheen eroavaisuuksista. Toivottavasti tämä auttoi valitsemaan, lähtisikö sitä yksin vai kaverin kanssa.

Tuhannet kiitokset kaikille ihanille ambassadoreille! Teihin voi kyllä aina luottaa <3

Best wishes and warm hugs,

Charlotta











keskiviikko 4. tammikuuta 2017

second thoughts?

Hei, tuleva kielimatkalainen!!



Mä haluaisin nyt kirjoittaa aiheesta, joka on varmasti ensikertalaiselle kielimatkalaiselle iso juttu. Nimittäin jännitys ja tietynlainen epävarmuus ennen matkalle lähtemistä. Kaikki blogit hehkuttavat kielimatkan olevan alusta loppuun täydellinen ja täynnä pelkästään hienoja ja upeita hetkiä, ja niinhän se onkin. Mutta mitäs, kun epävarmuus iskee ennen matkaa?




Mä olin kielimatkalle lähtiessäni 13-vuotias, eli melko nuori. Kielimatka oli siis mun ensimmäinen itsenäinen matka ilman mun vanhempia ja samalla pisin aika yksin poissa kotoa. Koen, että olen aina ollut suhteellisen rohkea tyttö ja tarttunut vieraisiinkin juttuihin itsevarmuudella ja mielenkiinnolla. Silti mulla kävi monta, monta kertaa mielessä, että pitäisikö vain peruuttaa koko juttu ja olla lähtemättä? Mitä jos koko kaksi viikkoa on ihan kamalaa enkä viihdy ollenkaan?

Ensinnäkin, nuo ajatukset olivat jälkeenpäin katsottuna ihan turhia. Toisekseen, luulin olleeni yksin noiden ajatusten kanssa. Vaan empä ollut.


Pari päivää ennen matkaa sanoin reissukaverilleni, että mulla oli jossain kohtaa sellainen fiilis, että en haluaisi lähteä ollenkaan. Kaverini sanoi, että oli monesti miettinyt ihan samaa. Kuitenkin juuri ennen lähtöä kumpikaan meistä ei olisi voinut olla enemmän innoissaan kielimatkalle lähdöstä. Lisäksi, kun olen keskustellut muiden entisten kielimatkalaisten kanssa, olen kuullut ihan samoja juttuja ja ajatuksia. 

Ja se kaikki on ihan täysin ymmärrettävää. 2 viikkoa kuulostaa hyvin pitkältä ajalta. 2 viikkoa vieraassa maassa kaukana omista vanhemmista ja tutusta ympäristöstä. Ensimmäinen reissu ilman vanhempia. Entä jos kotona onkin kivempaa? Entä jos jokin menee pieleen? Huvittaako mua edes lähteä? 


Siinä tilanteessa, kun epävarmuus on katossaan, ei varmasti auta jos joku tulee sanomaan että "Älä murehdi, siitä tulee huippua!!!" Sanoisin mielummin, että ette mieti näitä juttuja yksin. Kaikille tulee epävarma olo. Älkää silti peruuttako matkaanne, sillä saatatte missata unohtumattoman kokemuksen.



Best wishes and warm hugs,

Charlotta