second thoughts?

Hei, tuleva kielimatkalainen!!

Mä haluaisin nyt kirjoittaa aiheesta, joka on varmasti ensikertalaiselle kielimatkalaiselle iso juttu. Nimittäin jännitys ja tietynlainen epävarmuus ennen matkalle lähtemistä. Kaikki blogit hehkuttavat kielimatkan olevan alusta loppuun täydellinen ja täynnä pelkästään hienoja ja upeita hetkiä, ja niinhän se onkin. Mutta mitäs, kun epävarmuus iskee ennen matkaa?

Mä olin kielimatkalle lähtiessäni 13-vuotias, eli melko nuori. Kielimatka oli siis mun ensimmäinen itsenäinen matka ilman mun vanhempia ja samalla pisin aika yksin poissa kotoa. Koen, että olen aina ollut suhteellisen rohkea tyttö ja tarttunut vieraisiinkin juttuihin itsevarmuudella ja mielenkiinnolla. Silti mulla kävi monta, monta kertaa mielessä, että pitäisikö vain peruuttaa koko juttu ja olla lähtemättä? Mitä jos koko kaksi viikkoa on ihan kamalaa enkä viihdy ollenkaan?

Ensinnäkin, nuo ajatukset olivat jälkeenpäin katsottuna ihan turhia. Toisekseen, luulin olleeni yksin noiden ajatusten kanssa. Vaan empä ollut.

Pari päivää ennen matkaa sanoin reissukaverilleni, että mulla oli jossain kohtaa sellainen fiilis, että en haluaisi lähteä ollenkaan. Kaverini sanoi, että oli monesti miettinyt ihan samaa. Kuitenkin juuri ennen lähtöä kumpikaan meistä ei olisi voinut olla enemmän innoissaan kielimatkalle lähdöstä. Lisäksi, kun olen keskustellut muiden entisten kielimatkalaisten kanssa, olen kuullut ihan samoja juttuja ja ajatuksia. 

Ja se kaikki on ihan täysin ymmärrettävää. 2 viikkoa kuulostaa hyvin pitkältä ajalta. 2 viikkoa vieraassa maassa kaukana omista vanhemmista ja tutusta ympäristöstä. Ensimmäinen reissu ilman vanhempia. Entä jos kotona onkin kivempaa? Entä jos jokin menee pieleen? Huvittaako mua edes lähteä? 

Siinä tilanteessa, kun epävarmuus on katossaan, ei varmasti auta jos joku tulee sanomaan että "Älä murehdi, siitä tulee huippua!!!" Sanoisin mielummin, että ette mieti näitä juttuja yksin. Kaikille tulee epävarma olo. Älkää silti peruuttako matkaanne, sillä saatatte missata unohtumattoman kokemuksen.

Best wishes and warm hugs,

Charlotta